Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
To the Overseer, on 'The Hind of the Morning.' — A Psalm of David. My God, my God, why hast Thou forsaken me? Far from my salvation, The words of my roaring?
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
My God, I call by day, and Thou answerest not, And by night, and there is no silence to me.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
And Thou [art] holy, Sitting — the Praise of Israel.
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
In Thee did our fathers trust — they trusted, And Thou dost deliver them.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
Unto Thee they cried, and were delivered, In Thee they trusted, and were not ashamed.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
And I [am] a worm, and no man, A reproach of man, and despised of the people.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
All beholding me do mock at me, They make free with the lip — shake the head,
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
'Roll unto Jehovah, He doth deliver him, He doth deliver him, for he delighted in him.'
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
For thou [art] He bringing me forth from the womb, Causing me to trust, On the breasts of my mother.
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
On Thee I have been cast from the womb, From the belly of my mother Thou [art] my God.
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
Be not far from me, For adversity is near, for there is no helper.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Many bulls have surrounded me, Mighty ones of Bashan have compassed me,
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
They have opened against me their mouth, A lion tearing and roaring.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
As waters I have been poured out, And separated themselves have all my bones, My heart hath been like wax, It is melted in the midst of my bowels.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Dried up as an earthen vessel is my power, And my tongue is cleaving to my jaws.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
And to the dust of death thou appointest me, For surrounded me have dogs, A company of evil doers have compassed me, Piercing my hands and my feet.
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
I count all my bones — they look expectingly, They look upon me,
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
They apportion my garments to themselves, And for my clothing they cause a lot to fall.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
And Thou, O Jehovah, be not far off, O my strength, to help me haste.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Deliver from the sword my soul, From the paw of a dog mine only one.
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Save me from the mouth of a lion: — And — from the horns of the high places Thou hast answered me!
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
I declare Thy name to my brethren, In the midst of the assembly I praise Thee.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Ye who fear Jehovah, praise ye Him, All the seed of Jacob, honour ye Him, And be afraid of Him, all ye seed of Israel.
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
For He hath not despised, nor abominated, The affliction of the afflicted, Nor hath He hidden His face from him, And in his crying unto Him He heareth.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
Of Thee my praise [is] in the great assembly. My vows I complete before His fearers.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
The humble do eat and are satisfied, Praise Jehovah do those seeking Him, Your heart doth live for ever.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
Remember and return unto Jehovah, Do all ends of the earth, And before Thee bow themselves, Do all families of the nations,
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
For to Jehovah [is] the kingdom, And He is ruling among nations.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
And the fat ones of earth have eaten, And they bow themselves, Before Him bow do all going down to dust, And he [who] hath not revived his soul.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
A seed doth serve Him, It is declared of the Lord to the generation.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
They come and declare His righteousness, To a people that is borne, that He hath made!
