Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
To ouercome, for `the morewtid hynd; the salm of Dauid. God, my God, biholde thou on me, whi hast thou forsake me? the wordis of my trespassis ben fer fro myn helthe.
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
Mi God, Y schal crye bi dai, and thou schalt not here; and bi nyyt, and not to vnwisdom to me.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
Forsothe thou, the preisyng of Israel, dwellist in holynesse;
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
oure fadris hopiden in thee, thei hopiden, and thou delyueridist hem.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
Thei crieden to thee, and thei weren maad saaf; thei hopiden in thee, and thei weren not schent.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
But Y am a worm, and not man; the schenschip of men, and the outcastyng of the puple.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
Alle men seynge me scorneden me; thei spaken with lippis, and stiriden the heed.
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
He hopide in the Lord, delyuere he hym; make he hym saaf, for he wole hym.
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
For thou it art that drowist me out of the wombe, thou art myn hope fro the tetis of my modir;
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
in to thee Y am cast forth fro the wombe. Fro the wombe of my modir thou art my God; departe thou not fro me.
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
For tribulacioun is next; for noon is that helpith.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Many calues cumpassiden me; fatte bolis bisegiden me.
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
Thei openyden her mouth on me; as doith a lioun rauyschynge and rorynge.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
I am sched out as watir; and alle my boonys ben scaterid. Myn herte is maad, as wex fletynge abrood; in the myddis of my wombe.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Mi vertu driede as a tiyl stoon, and my tunge cleuede to my chekis; and thou hast brouyt forth me in to the dust of deth.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
For many doggis cumpassiden me; the counsel of wickid men bisegide me. Thei delueden myn hondis and my feet;
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
thei noumbriden alle my boonys. Sotheli thei lokiden, and bihelden me;
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
thei departiden my clothis to hem silf, and thei senten lot on my cloth.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
But thou, Lord, delaie not thin help fro me; biholde thou to my defence.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
God, delyuere thou my lijf fro swerd; and delyuere thou myn oon aloone fro the hond of the dogge.
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Make thou me saaf fro the mouth of a lioun; and my mekenesse fro the hornes of vnycornes.
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
I schal telle thi name to my britheren; Y schal preise thee in the myddis of the chirche.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Ye that dreden the Lord, herie hym; alle the seed of Jacob, glorifie ye hym.
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Al the seed of Israel drede hym; for he forsook not, nethir dispiside the preier of a pore man. Nethir he turnede awei his face fro me; and whanne Y criede to hym, he herde me.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
Mi preisyng is at thee in a greet chirche; Y schal yelde my vowis in the siyt of men dredynge hym.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
Pore men schulen ete, and schulen be fillid, and thei schulen herie the Lord, that seken hym; the hertis of hem schulen lyue in to the world of world.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
Alle the endis of erthe schulen bithenke; and schulen be conuertid to the Lord. And alle the meynees of hethene men; schulen worschipe in his siyt.
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
For the rewme is the Lordis; and he schal be Lord of hethene men.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
Alle the fatte men of erthe eeten and worschipiden; alle men, that goen doun in to erthe, schulen falle doun in his siyt.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
And my soule schal lyue to hym; and my seed schal serue him.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
A generacioun to comyng schal be teld to the Lord; and heuenes schulen telle his riytfulnesse to the puple that schal be borun, whom the Lord made.
