Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
For the Chief Musician; set to Aijeleth hash-Shahar. A Psalm of David. My God, my God, why hast thou forsaken me? [Why art thou so] far from helping me, [and from] the words of my groaning?
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
O my God, I cry in the daytime, but thou answerest not; And in the night season, and am not silent.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel.
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
Our fathers trusted in thee: They trusted, and thou didst deliver them.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
They cried unto thee, and were delivered: They trusted in thee, and were not put to shame.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
But I am a worm, and no man; A reproach of men, and despised of the people.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
All they that see me laugh me to scorn: They shoot out the lip, they shake the head, [saying],
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
Commit [thyself] unto Jehovah; let him deliver him: Let him rescue him, seeing he delighteth in him.
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
But thou art he that took me out of the womb; Thou didst make me trust [when I was] upon my mother’s breasts.
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
I was cast upon thee from the womb; Thou art my God since my mother bare me.
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
Be not far from me; for trouble is near; For there is none to help.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Many bulls have compassed me; Strong bulls of Bashan have beset me round.
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
They gape upon me with their mouth, [As] a ravening and a roaring lion.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
I am poured out like water, And all my bones are out of joint: My heart is like wax; It is melted within me.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
My strength is dried up like a potsherd; And my tongue cleaveth to my jaws; And thou hast brought me into the dust of death.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
For dogs have compassed me: A company of evil-doers have inclosed me; They pierced my hands and my feet.
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
I may count all my bones. They look and stare upon me;
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
They part my garments among them, And upon my vesture do they cast lots.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
But be not thou far off, O Jehovah: O thou my succor, haste thee to help me.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Deliver my soul from the sword, My darling from the power of the dog.
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Save me from the lion’s mouth; Yea, from the horns of the wild-oxen thou hast answered me.
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
I will declare thy name unto my brethren: In the midst of the assembly will I praise thee.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Ye that fear Jehovah, praise him; All ye the seed of Jacob, glorify him; And stand in awe of him, all ye the seed of Israel.
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
For he hath not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; Neither hath he hid his face from him; But when he cried unto him, he heard.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
Of thee cometh my praise in the great assembly: I will pay my vows before them that fear him.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
The meek shall eat and be satisfied; They shall praise Jehovah that seek after him: Let your heart live for ever.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
All the ends of the earth shall remember and turn unto Jehovah; And all the kindreds of the nations shall worship before thee.
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
For the kingdom is Jehovah’s; And he is the ruler over the nations.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
All the fat ones of the earth shall eat and worship: All they that go down to the dust shall bow before him, Even he that cannot keep his soul alive.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
A seed shall serve him; It shall be told of the Lord unto the [next] generation.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
They shall come and shall declare his righteousness Unto a people that shall be born, that he hath done it.
