Psalmien 21
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
För sångmästaren; en psalm av David.
2 Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. (Sela)
HERRE, över din makt gläder sig konungen; huru fröjdas han icke högeligen över din seger!
3 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
Vad hans hjärta önskar har du givit honom, och hans läppars begäran har du icke vägrat honom. (Sela)
4 Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.
Ty du kommer honom till mötes med välsignelser av vad gott är; du sätter på hans huvud en gyllene krona.
5 Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.
Han bad dig om liv, och du gav honom det, ett långt liv alltid och evinnerligen.
6 Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.
Stor är hans ära genom din seger; majestät och härlighet beskär du honom.
7 Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.
Ja, du låter honom bliva till välsignelse evinnerligen; du fröjdar honom med glädje inför ditt ansikte.
8 Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.
Ty konungen förtröstar på HERREN, och genom den Högstes nåd skall han icke vackla.
9 Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.
Din hand skall nå alla dina fiender; din högra hand skall träffa dem som hata dig.
10 Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.
Du skall låta dem känna det såsom i en glödande ugn, när du låter se ditt ansikte. HERREN skall fördärva dem i sin vrede; eld skall förtära dem.
11 Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;
Deras livsfrukt skall du utrota från jorden och deras avkomma från människors barn.
12 sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.
Ty de ville draga ont över dig; de tänkte ut ränker, men de förmå intet.
13 Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.
Nej, du skall driva dem tillbaka; med din båge skall du sikta mot deras anleten. Upphöjd vare du, HERREN, i din makt; vi vilja besjunga och lovsäga din hjältekraft.
