Psalmien 21
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
Til songmeisteren; ein salme av David. Herre! Kongen gled seg yver di magt, og kor høgt han fagnar seg yver di frelsa!
2 Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. (Sela)
Det hans hjarta ynskte, hev du gjeve honom og ikkje neitta honom det hans lippor bad um. (Sela)
3 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
For du kom honom til møtes med velsigning av gode ting; du sette ei kruna av gull på hans hovud.
4 Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.
Han bad deg um liv, du gav honom det, eit langt liv æveleg og alltid.
5 Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.
Stor er hans æra ved di frelsa; høgd og heider legg du på honom.
6 Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.
For du set honom til velsigning for alle tider, du hugnar honom med gleda for di åsyn.
7 Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.
For kongen set si lit til Herren, og ved miskunn frå den Høgste skal han ikkje verta rikka.
8 Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.
Di hand skal finna alle dine fiendar, di høgre hand skal finna deim som hatar deg.
9 Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.
Du skal gjera deim som ein gloande omn, når du viser di åsyn; Herren skal rydja deim ut i sin vreide, og eld fortæra deim.
10 Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.
Deira frukt skal du rydja ut av jordi og deira avkoma millom menneskjeborni.
11 Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;
For dei stila på vondt imot deg, dei lagde upp meinråder; dei kann ingen ting.
12 sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.
For du skal få deim til å snu ryggen til, med dine bogestrengjer sigtar du på deira andlit.
13 Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.
Reis deg, Herre, i di magt! So vil me lovsyngja og prisa ditt velde.
