Psalmien 21

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!

Az éneklőmesternek; Dávid zsoltára. Uram, a te erősségedben örül a király, és a te segítségedben felette örvendez.

2 Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. (Sela)

Szívének kivánságát megadtad néki; és ajkainak kérését nem tagadtad meg. (Szela)

3 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

Sőt eléje vitted javaidnak áldásait; szín-arany koronát tettél fejére.

4 Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

Életet kért tőled: adtál néki hosszú időt, örökkévalót és végtelent.

5 Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.

Nagy az ő dicsősége a te segítséged által; fényt és méltóságot adtál reája.

6 Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

Sőt áldássá tetted őt örökké, megvidámítottad őt színed örömével.

7 Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

Bizony a király bízik az Úrban, és nem inog meg, mert vele a Magasságosnak kegyelme.

8 Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.

Megtalálja kezed minden ellenségedet; jobbod megtalálja gyűlölőidet.

9 Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.

Tüzes kemenczévé teszed őket megjelenésed idején; az Úr az ő haragjában elnyeli őket és tűz emészti meg őket.

10 Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

Gyümölcsüket kiveszted e földről, és magvokat az emberek fiai közül.

11 Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;

Mert gonoszságot terveztek ellened, csalárdságot gondoltak, de nem vihetik ki;

12 sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.

Mert meghátráltatod őket, íved húrjait arczuknak feszíted.

13 Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

Emelkedjél fel Uram, a te erőddel, hadd énekeljünk, hadd zengedezzük hatalmadat!