Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Adɛn nti na amanaman no hyehyɛ bɔne ho na nnipa no bɔ pɔw hunu yi?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Asase so ahemfo sɔre gyina na sodifo ka wɔn ho bɔ mu tia Awurade ne Nea Wɔasra no no.

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Wɔka se, “Momma yemmubu wɔn nkɔnsɔnkɔnsɔn na yɛntow wɔn mpokyerɛ ngu.”

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Nea ɔte agua so wɔ ɔsoro no serew; Awurade di wɔn ho fɛw.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Afei ɔka wɔn anim wɔ nʼabufuw mu, hunahuna wɔn wɔ nʼabufuwhyew mu, ka se,

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

“Masi me Hene wɔ Sion, me bepɔw kronkron no so.”

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Mɛpae mu aka Awurade ahyɛde: Ɔka kyerɛɛ me se, “Woyɛ me Ba; nnɛ mayɛ wʼAgya.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Bisa me, na mede amanaman nyinaa bɛyɛ wʼagyapade, asase ano nyinaa bɛyɛ wo de.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Wode dade ahempema bedi wɔn so; na woabobɔ wɔn sɛ ɔnwemfo ahina.”

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Enti mo ahemfo, munsua nyansa; monkae kɔkɔbɔ yi, mo asase sodifo.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Momfa osuro nsom Awurade na monsɛpɛw mo ho ahopopo mu.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Mumfew Ɔba no ano, na ne bo amfuw na mo akwan de mo bɛkɔ ɔsɛe mu, efisɛ nʼabufuwhyew tumi sɔre mpofirim. Nhyira ne wɔn a woguan toa no nyinaa.