Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Nedir uluslar arasındaki bu kargaşa, Neden boş düzenler kurar bu halklar?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Dünyanın kralları saf bağlıyor, Hükümdarlar birleşiyor RAB'be ve meshettiği krala karşı.

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

“Koparalım onların kayışlarını” diyorlar, “Atalım üzerimizden bağlarını.”

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Göklerde oturan Rab gülüyor, Onlarla eğleniyor.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Sonra öfkeyle uyarıyor onları, Gazabıyla dehşete düşürüyor

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Ve, “Ben kralımı Kutsal dağım Siyon'a oturttum” diyor.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

RAB'bin bildirisini ilan edeceğim: Bana, “Sen benim oğlumsun” dedi, “Bugün ben sana baba oldum.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Dile benden, miras olarak sana ulusları, Mülk olarak yeryüzünün dört bucağını vereyim.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Demir çomakla kıracaksın onları, Çömlek gibi parçalayacaksın.”

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Ey krallar, akıllı olun! Ey dünya önderleri, ders alın!

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

RAB'be korkuyla hizmet edin, Titreyerek sevinin.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Oğulu öpün ki öfkelenmesin, Yoksa izlediğiniz yolda mahvolursunuz. Çünkü öfkesi bir anda alevleniverir. Ne mutlu O'na sığınanlara!