Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

¿Por qué se amotinan las gentes, y los pueblos piensan vanidad?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Estarán los reyes de la tierra, y príncipes consultarán en uno contra Jehová, y contra su ungido, diciendo:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Rompamos sus coyundas: y echemos de nosotros sus cuerdas.

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

El que mora en los cielos se reirá: el Señor se burlará de ellos.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Entonces hablará a ellos con su furor, y con su ira los conturbará.

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Y yo te establecí mi rey sobre Sión, el monte de mi santidad.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Yo recitaré el decreto. Jehová me dijo: Mi hijo eres tú: yo te engendré hoy.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Demándame, y yo daré las gentes por tu heredad, y por tu posesión los cabos de la tierra.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Quebrantarlos has con vara de hierro: como vaso de ollero los desmenuzarás.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Y ahora reyes entendéd: admitid consejo jueces de la tierra.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Servíd a Jehová con temor: y alegráos con temblor.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Besád al hijo, porque no se enoje, y perezcáis en el camino: cuando se encendiere un poco su furor, bienaventurados todos los que confían en él.