Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Zakaj hrumé narodi in ljudstva si izmišljajo prazno?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Zemlje kralji vstajajo in prvaki se posvetujejo skupaj zoper Gospoda in zoper maziljenca njegovega:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Raztrgajmo njih vezí in sè sebe vrzimo njih debele vrvi!

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Sedeči v nebesih se smeje; zasmehuje jih Gospod.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Tedaj jih ogovorí v jezi svoji, in v srdu svojem jih prestraši:

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Saj sem jaz pomazilil kralja svojega ter postavil čez Sijon, gôro svetosti svoje.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Oznanim naj sklep: Gospod mi je rekel: Sin si moj, jaz sem te danes rodil.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Prosi me, in narode ti dam v posest in kraje zemlje v pravico posesti tvoje.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Zdrobiš jih s šibo železno; kakor prsteno posodo jih razsuješ.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Zdaj torej, kralji, poslušajte; poduk sprejmite, o zemlje sodniki!

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

V svetem strahu služite Gospodu, in radujte se v trepetu!

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Poljubite Sina, da se ne razsrdi in ne poginete na potu, ako se le kolikaj razvname jeza njegova; blagor vsem, kateri pribegajo do njega.