Psalmien 2
1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Zakaj besnijo pogani in ljudstvo domišlja prazno stvar?
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
Kralji zemlje so se usmerili in vladarji se skupaj posvetujejo zoper Gospoda in zoper njegovega maziljenca, rekoč:
3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
»Pretrgajmo njihove vezi in odvrzimo njihove vrvi od sebe.«
4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
Tisti, ki sedi v nebesih, se bo smejal. Gospod jih bo imel v posmeh.
5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
Potem jim bo govoril v svojem besu in jih nadlegoval v svojem bridkem nezadovoljstvu.
6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
»Vendarle sem jaz postavil svojega kralja na svoji sveti gori Sion.«
7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Oznanil bom odlok. Gospod mi je rekel: »Ti si moj Sin. Ta dan sem te rodil.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
Zahtevaj od mene in dal ti bom pogane za tvojo dediščino in najbolj oddaljene kraje zemlje za tvojo posest.
9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
Zdrobil jih boš z železno palico, raztreščil jih boš na koščke kakor lončarjevo posodo.«
10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
Zatorej bodite sedaj modri, oh vi kralji. Dajte se poučiti, vi sodniki zemlje.
11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Gospodu služite s strahom in veselite se s trepetanjem.
12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Poljubite Sina, da ne bi bil jezen in ne izginete iz poti, ko je njegov bes le malo razvnet. Blagoslovljeni so vsi, ki svoje upanje položijo vanj.
