Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Porque se amotinam as gentes, e os povos imaginam a vaidade?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Os reis da terra se levantam, e os príncipes consultam juntamente contra o Senhor e contra o seu ungido, dizendo:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Rompamos as suas ataduras, e sacudamos de nós as suas cordas.

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Aquele que habita nos céus se rirá: o Senhor zombará deles.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Então lhes falará na sua ira, e no seu furor os turbará.

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Eu porém ungi o meu Rei sobre o meu santo monte de Sião.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Recitarei o decreto: o Senhor me disse: Tu és meu Filho, eu hoje te gerei.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Pede-me, e eu te darei as nações por herança, e os fins da terra por tua possessão.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Tu os esmigalharás com uma vara de ferro; tu os despedaçarás como a um vaso de oleiro.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Agora pois, ó reis, sede prudentes; deixai-vos instruir, juízes da terra.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Servi ao Senhor com temor, e alegrai-vos com tremor.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Beijai ao Filho, para que se não ire, e pereçais no caminho, quando em breve se acender a sua ira: bem-aventurados todos aqueles que nele confiam.