Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Quare fremuerunt Gentes, et populi meditati sunt inania? Astiterunt reges terrae, et principes convenerunt in unum adversus Dominum, et adversus Christum eius.

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Dirumpamus vincula eorum: et proiiciamus a nobis iugum ipsorum.

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Qui habitat in caelis irridebit eos: et Dominus subsannabit eos.

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Tunc loquetur ad eos in ira sua, et in furore suo conturbabit eos.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Ego autem constitutus sum rex ab eo super Sion montem sanctum eius, praedicans praeceptum eius.

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Dominus dixit ad me: Filius meus es tu, ego hodie genui te.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Postula a me, et dabo tibi Gentes hereditatem tuam, et possessionem tuam terminos terrae.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Reges eos in virga ferrea, et tamquam vas figuli confringes eos.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Et nunc reges intelligite: erudimini qui iudicatis terram.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Servite Domino in timore: et exultate ei cum tremore.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Apprehendite disciplinam nequando irascatur Dominus, et pereatis de via iusta.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Cum exarserit in brevi ira eius, beati omnes, qui confidunt in eo.