Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

[Quare fremuerunt gentes, et populi meditati sunt inania? Astiterunt reges terræ, et principes convenerunt in unum adversus Dominum, et adversus christum ejus.

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Dirumpamus vincula eorum, et projiciamus a nobis jugum ipsorum.

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

Qui habitat in cælis irridebit eos, et Dominus subsannabit eos.

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Tunc loquetur ad eos in ira sua, et in furore suo conturbabit eos.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Ego autem constitutus sum rex ab eo super Sion, montem sanctum ejus, prædicans præceptum ejus.

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

Dominus dixit ad me: Filius meus es tu; ego hodie genui te.

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Postula a me, et dabo tibi gentes hæreditatem tuam, et possessionem tuam terminos terræ.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Reges eos in virga ferrea, et tamquam vas figuli confringes eos.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Et nunc, reges, intelligite; erudimini, qui judicatis terram.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Servite Domino in timore, et exsultate ei cum tremore.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Apprehendite disciplinam, nequando irascatur Dominus, et pereatis de via justa.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Cum exarserit in brevi ira ejus, beati omnes qui confidunt in eo.]