Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Pourquoi se démènent les peuples, et les nations agitent-elles de vains projets?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Les rois de la terre se soulèvent, les princes se liguent ensemble contre l’Eternel et son oint.

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

"Brisons disent-ils leurs liens. Rejetons loin de nous leurs chaînes!"

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Celui qui réside dans les cieux en rit, le Seigneur se raille d’eux.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Puis il les apostrophe dans sa colère et, dans son courroux, il les terrifie:

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

"C’Est moi dit-il qui ai consacré mon roi sur Sion, ma montagne sainte!"

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Je veux proclamer ce qui est une loi immuable: "L’Eternel m’a dit: Tu es mon fils, c’est moi qui, aujourd’hui, t’ai engendré!

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Demande-le-moi, et je te donnerai des peuples comme héritage, les confins de la terre pour domaine.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Tu les briseras avec un sceptre de fer, tu les broieras comme un vase de potier."

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Et maintenant, ô rois, sachez comprendre, tenez-vous pour avertis, juges de la terre!

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Adorez l’Eternel avec crainte, et réjouissez-vous en Dieu avec tremblement.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Rendez hommage au fils, de peur qu’il ne s’indigne, et que vous n’alliez a votre perte; car bien vite sa colère prend feu: heureux tous ceux qui s’abritent en lui!