Psalmien 2
1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Waarom woeden de heidenen, en bedenken de volken ijdelheid?
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
De koningen der aarde stellen zich op, en de vorsten beraadslagen te zamen tegen den HEERE, en tegen Zijn Gezalfde, zeggende:
3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
Laat ons hun banden verscheuren, en hun touwen van ons werpen.
4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
Die in den hemel woont, zal lachen; de HEERE zal hen bespotten.
5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
Dan zal Hij tot hen spreken in Zijn toorn, en in Zijn grimmigheid zal Hij hen verschrikken.
6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
Ik toch heb Mijn Koning gezalfd over Sion, den berg Mijner heiligheid.
7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ik zal van het besluit verhalen: de HEERE heeft tot Mij gezegd: Gij zijt Mijn Zoon, heden heb Ik U gegenereerd.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
Eis van Mij, en Ik zal de heidenen geven tot Uw erfdeel, en de einden der aarde tot Uw bezitting.
9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
Gij zult hen verpletteren met een ijzeren scepter; Gij zult hen in stukken slaan als een pottenbakkersvat.
10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
Nu dan, gij koningen, handelt verstandiglijk; laat u tuchtigen, gij rechters der aarde!
11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Dient den HEERE met vreze, en verheugt u met beving.
12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Kust den Zoon, opdat Hij niet toorne, en gij op den weg vergaat, wanneer Zijn toorn maar een weinig zou ontbranden. Welgelukzalig zijn allen, die op Hem betrouwen.
