Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Hvorfor fnyser Hedninger, hvi pønser Folkefærd på hvad fåfængt er?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Jordens Konger rejser sig, Fyrster samles til Råd mod HERREN og mod hans Salvede:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

"Lad os sprænge deres Bånd og kaste Rebene af os!"

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Han, som troner i Himlen, ler, Herren, han spotter dem.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Så taler han til dem i Vrede, forfærder dem i sin Harme:

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

"Jeg har dog indsat min Konge på Zion, mit hellige Bjerg!"

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Jeg kundgør HERRENs Tilsagn. Han sagde til mig: "Du er min Søn, jeg har født dig i Dag!

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Bed mig, og jeg giver dig Hedningefolk til Arv og den vide Jord i Eje;

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

med Jernspir skal du knuse dem og sønderslå dem som en Pottemagers Kar!"

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Og nu, I Konger, vær kloge, lad eder råde, I Jordens Dommere,

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

tjener HERREN i Frygt, fryd jer med Bæven!

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Kysser Sønnen, at ikke han vredes og I forgår! Snart blusset hans Vrede op. Salig hver den, der lider på ham!