Psalmien 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Hvorfor fnyse Hedningerne, og grunde Folkene paa Forfængelighed?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

Jordens Konger rejse sig, og Fyrsterne raadslaa tilsammen imod Herren og imod hans salvede:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

„Lader os sønderrive deres Baand og kaste deres Reb af os!”

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

Han, som bor i Himlene, ler; Herren spotter dem.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

Da skal han tale til dem i sin Vrede og forfærde dem i sin Harme:

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

„Jeg har dog indsat min Konge over Zion, mit hellige Bjerg.”

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Jeg vil fortælle om et beskikket Raad; Herren sagde til mig: Du er min Søn; jeg fødte dig i Dag.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

Begær af mig, saa vil jeg give dig Hedningerne til din Arv og Jordens Grænser til din Ejendom.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

Du skal sønderslaa dem med et Jernspir, ligesom Pottemagerkar skal du sønderbryde dem.

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

Og nu, I Konger, handler klogelig! lader eder undervise, I Dommere paa Jorden!

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Tjener Herren med Frygt og fryder eder med Bæven!

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Kysser Sønnen, at han ikke bliver vred, og I skulle omkomme paa Vejen; thi om et lidet vil hans Vrede optændes; salige alle de, som forlade sig paa ham!