Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Til songmeisteren; av Herrens tenar David, som førde fram for Herren ordi i denne songen den dag då Herren hadde frelst honom frå alle hans fiendar og frå Saul. Og han sagde: Herre, eg hev deg hjarteleg kjær, min styrke!
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Herren er min berggrunn og mi festning og min frelsar; min Gud er mitt berg som eg flyr til, min skjold og mitt frelsehorn, mi borg.
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Eg kallar på Herren som er høglova, og vert frelst frå mine fiendar.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Daudsens reip var spente um meg, og bekkjer av vondskap skræmde meg.
Helheims reip var snørde um meg, daudsens snaror fanga meg. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
I mi trengsla kalla eg på Herren, og eg ropa til min Gud; han høyrde frå sitt tempel mi røyst, og mitt rop kom for hans andlit, til hans øyro.
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Og jordi skok og riste seg, og grunnvollarne i fjelli skalv, og dei skok seg, for han var vreid.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Røyk steig upp or hans nase, og eld frå hans munn åt um seg; gloande kol loga frå honom.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Og han lægde himmelen og steig ned, og det var kolmyrker under hans føter.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Og han for fram på kerub, og flaug og sveiv på vengjerne åt vinden.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Og han gjorde myrker til sitt åklæde rundt ikring seg, til sitt tjeld myrke vatn, tjukke skyer.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
Frå glansen for hans andlit for hans skyer fram, hagl og gloande kol.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Og Herren tora i himmelen, den Høgste let si røyst ljoda: hagl og gloande kol.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Og han sende ut sine piler og spreidde deim ikring, og eldingar i mengd og fortulla deim.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Då kom djupålarne i vatnom til synes, og grunnvollarne i jordi vart berrsynte ved ditt trugsmål, Herre, ved andepusten frå din nase.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Han rette ut handi frå det høge, han greip meg; han drog meg upp or store vatn.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Han frelste meg frå min megtige fiende og frå mine hatarar, for dei var meg for sterke.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Dei for imot meg på min motgangs dag; men Herren vart min studnad.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Han førde meg ut i vidt rom; han frelste meg, for han hadde hugnad i meg.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Herren gjorde med meg etter mi rettferd, han lønte meg etter reinleiken i mine hender.
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
For eg tok vare på Herrens vegar og fall ikkje i vondskap frå min Gud.
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
For alle hans lover hadde eg for auga, hans bodord støytte eg ikkje frå meg.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Og eg var ulastande for honom og tok meg i vare for mi synd.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Og Herren lønte meg etter mi rettferd, etter reinleiken i mine hender for hans augo.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Mot den godlyndte syner du deg godlyndt, mot ulastande mann syner du deg ulastande,
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
mot den reine syner du deg rein, mot den rangsnudde gjer du deg rang.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
For du frelser arme folk og tvingar høge augo ned.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
For du let mi lampa lysa klårt, Herren, min Gud, gjer mitt myrker bjart.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
For ved deg renner eg mot herflokkar, og ved min Gud spring eg yver murar.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Gud, ulastande er hans veg; Herrens ord er skirt, han er ein skjold for alle deim som flyr til honom.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
For kven er Gud forutan Herren, og kven er eit berg utan vår Gud?
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
Den Gud som gyrder meg med kraft og gjer min veg ulastande,
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
som gjev meg føter liksom hindarne og set meg upp på mine høgder,
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
som lærer upp mine hender til strid, so mine armar spenner koparbogen.
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Og du gav meg di frelsa til skjold, di høgre hand studde meg, og di småminking gjorde meg stor.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Du gjorde vidt rom åt mine stig under meg, og mine oklo vagga ikkje.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Eg forfylgde mine fiendar og nådde deim og vende ikkje um fyrr eg hev gjort av med deim.
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
Eg slo deim i knas, so dei vann ikkje reisa seg; dei fell under føter.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Og du gyrde meg med kraft til striden; du bøygde under meg deim som stod upp imot meg.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Du let mine fiendar snu ryggen til meg, og mine hatarar, deim rudde eg ut.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Dei ropa - men der var ingen frelsar - til Herren, men han svarar deim ikkje.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Og eg smuldrar deim som dust for vinden; som søyla på gator slo eg deim ut.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du frelste meg frå folke-ufred; du sette meg til hovud for heidningar; folk som eg ikkje kjende, tente meg.
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
Ved gjetordet um meg lydde dei meg; framande folk smeikte for meg.
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Framande folk visna av og gjekk skjelvande ut or sine borger.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Herren liver, og lova er han, mitt berg, og upphøgd er den Gud som meg frelser,
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
den Gud som gjev meg hemn og legg folkeslag under meg,
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
som frelser meg frå mine fiendar; ja - du lyfter meg høgt yver deim som stend imot meg, frå valdsmannen bergar du meg.
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
Difor vil eg prisa deg millom heidningarne, Herre, og lovsyngja ditt namn.
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
Han gjer frelsa stor for sin konge, og gjer miskunn mot den som er salva av honom, mot David og hans ætt til æveleg tid.
