Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
In finem. Puero Domini David, qui locutus est Domino verba cantici hujus, in die qua eripuit eum Dominus de manu omnium inimicorum ejus, et de manu Saul, et dixit: [Diligam te, Domine, fortitudo mea.
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Dominus firmamentum meum, et refugium meum, et liberator meus. Deus meus adjutor meus, et sperabo in eum; protector meus, et cornu salutis meæ, et susceptor meus.
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Laudans invocabo Dominum, et ab inimicis meis salvus ero.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Circumdederunt me dolores mortis, et torrentes iniquitatis conturbaverunt me.
Dolores inferni circumdederunt me; præoccupaverunt me laquei mortis. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
In tribulatione mea invocavi Dominum, et ad Deum meum clamavi: et exaudivit de templo sancto suo vocem meam; et clamor meus in conspectu ejus introivit in aures ejus.
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Commota est, et contremuit terra; fundamenta montium conturbata sunt, et commota sunt: quoniam iratus est eis.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Ascendit fumus in ira ejus, et ignis a facie ejus exarsit; carbones succensi sunt ab eo.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Inclinavit cælos, et descendit, et caligo sub pedibus ejus.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Et ascendit super cherubim, et volavit; volavit super pennas ventorum.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Et posuit tenebras latibulum suum; in circuitu ejus tabernaculum ejus, tenebrosa aqua in nubibus aëris.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
Præ fulgore in conspectu ejus nubes transierunt; grando et carbones ignis.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Et intonuit de cælo Dominus, et Altissimus dedit vocem suam: grando et carbones ignis.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Et misit sagittas suas, et dissipavit eos; fulgura multiplicavit, et conturbavit eos.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Et apparuerunt fontes aquarum, et revelata sunt fundamenta orbis terrarum, ab increpatione tua, Domine, ab inspiratione spiritus iræ tuæ.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Misit de summo, et accepit me; et assumpsit me de aquis multis.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Eripuit me de inimicis meis fortissimis, et ab his qui oderunt me. Quoniam confortati sunt super me;
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
prævenerunt me in die afflictionis meæ: et factus est Dominus protector meus.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Et eduxit me in latitudinem; salvum me fecit, quoniam voluit me,
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum retribuet mihi:
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
quia custodivi vias Domini, nec impie gessi a Deo meo;
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
quoniam omnia judicia ejus in conspectu meo, et justitias ejus non repuli a me.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Et ero immaculatus cum eo; et observabo me ab iniquitate mea.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum in conspectu oculorum ejus.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Cum sancto sanctus eris, et cum viro innocente innocens eris,
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
et cum electo electus eris, et cum perverso perverteris.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
Quoniam tu populum humilem salvum facies, et oculos superborum humiliabis.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
Quoniam tu illuminas lucernam meam, Domine; Deus meus, illumina tenebras meas.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Quoniam in te eripiar a tentatione; et in Deo meo transgrediar murum.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Deus meus, impolluta via ejus; eloquia Domini igne examinata: protector est omnium sperantium in se.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Quoniam quis deus præter Dominum? aut quis deus præter Deum nostrum?
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
Deus qui præcinxit me virtute, et posuit immaculatam viam meam;
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
qui perfecit pedes meos tamquam cervorum, et super excelsa statuens me;
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
qui docet manus meas ad prælium. Et posuisti, ut arcum æreum, brachia mea,
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
et dedisti mihi protectionem salutis tuæ: et dextera tua suscepit me, et disciplina tua correxit me in finem, et disciplina tua ipsa me docebit.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Dilatasti gressus meos subtus me, et non sunt infirmata vestigia mea.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Persequar inimicos meos, et comprehendam illos; et non convertar donec deficiant.
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
Confringam illos, nec poterunt stare; cadent subtus pedes meos.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Et præcinxisti me virtute ad bellum, et supplantasti insurgentes in me subtus me.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Et inimicos meos dedisti mihi dorsum, et odientes me disperdidisti.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Clamaverunt, nec erat qui salvos faceret; ad Dominum, nec exaudivit eos.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Et comminuam eos ut pulverem ante faciem venti; ut lutum platearum delebo eos.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Eripies me de contradictionibus populi; constitues me in caput gentium.
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
Populus quem non cognovi servivit mihi; in auditu auris obedivit mihi.
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Filii alieni mentiti sunt mihi, filii alieni inveterati sunt, et claudicaverunt a semitis suis.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltetur Deus salutis meæ.
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
Deus qui das vindictas mihi, et subdis populos sub me; liberator meus de inimicis meis iracundis.
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Et ab insurgentibus in me exaltabis me; a viro iniquo eripies me.
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
Propterea confitebor tibi in nationibus, Domine, et nomini tuo psalmum dicam;
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
magnificans salutes regis ejus, et faciens misericordiam christo suo David, et semini ejus usque in sæculum.]
