Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Au maître chantre. Du serviteur de l'Éternel, de David, qui adressa à l'Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Éternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis, et de la main de Saül; et il dit: Je t'aime, ô Éternel, ô source de ma force,
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Éternel, mon rocher, mon asile et mon libérateur! mon Dieu! ô mon rocher, où je vais m'abriter! mon bouclier, corne de mon salut, mon boulevard!
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Loué soit l'Éternel! me suis-je écrié, et de mes ennemis j'ai été délivré.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Les vagues de la mort m'enserraient, et les torrents de l'adversité m'épouvantaient;
les chaînes des Enfers m'enlaçaient, et j'étais pris dans les rêts de la mort. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
Dans mon angoisse j'invoquai l'Éternel, et vers mon Dieu j'élevai mes cris: de son parvis Il entendit ma voix, et mes cris arrivés devant lui vinrent à ses oreilles.
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Alors la terre oscilla et trembla, et les bases des montagnes furent émues, et elles s'ébranlèrent, parce qu'il était courroucé.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Une fumée sortit de ses narines, et de sa bouche un feu dévorant; et Il fit jaillir des charbons ardents.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Et Il inclina le ciel, et Il descendit; et l'obscurité était sous ses pieds.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Et Il était monté sur le Chérubin, et volait, et Il planait sur les ailes du vent.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Il prit les ténèbres pour sa couverture, et autour de lui pour sa tente les noires vapeurs et les nuées épaisses.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
De la splendeur qui le précède, sortirent les nuages, portant la grêle et les charbons de feu.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Et l'Éternel tonna dans le ciel, et le Très-haut émit sa voix, avec la grêle et des charbons de feu.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Il lança ses flèches et Il les dissipa, et mille foudres, et Il les défit.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Et l'on vit paraître les vallées de la mer et les fondements du monde furent mis à nu au grondement de ta voix, Éternel, au souffle du vent de tes narines.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Il tendit sa main d'en haut, et me prit, et Il me retira des grandes eaux.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Il me sauva de mes robustes ennemis, et de mes adversaires qui l'emportaient sur moi.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Ils m'attaquaient au jour du malheur; mais l'Éternel fut un soutien pour moi.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Il me tira au large, Il me dégagea, parce qu'il m'était propice.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
L'Éternel me traita selon ma justice, et me rendit selon la pureté de mes mains.
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Car je gardais les voies de l'Éternel, et n'étais point rebelle à mon Dieu.
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
Car j'avais toutes ses lois sous les yeux, et je ne secouais point ses commandements;
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
j'étais sans reproche envers lui, et je prenais garde de me rendre coupable.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Aussi l'Éternel me rendit selon ma justice, selon la pureté de mes mains, dont Il était témoin.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
A celui qui t'aime, tu donnes ton amour, tu te montres juste pour l'homme juste,
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
tu es pur envers celui qui est pur, et tu trahis celui qui est perfide.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
Car tu es en aide au peuple qui souffre, et tu humilies les yeux hautains.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
Oui, tu as fait luire ma lampe; l'Éternel, mon Dieu, éclaira mes ténèbres.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Avec toi j'affrontai des bataillons, et avec mon Dieu je franchis des murailles.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Les voies de Dieu ne sont point trompeuses, la parole de l'Éternel est sans alliage; Il est un bouclier pour quiconque le réclame.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Car qui est-ce qui est Dieu, hors l'Éternel? et qui est un rocher, sinon notre Dieu,
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
ce Dieu, qui me donna la force pour ceinture, et rendit mes voies irréprochables?
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Il assimila mes pieds à ceux de la biche, et Il m'établit sur mes hauteurs.
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
Il forma mes mains au combat, et mon bras sut bander l'arc d'airain.
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Tu me donnas le bouclier de ton secours, et ta droite me soutint, et ta clémence daigna m'agrandir.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Sous mes pieds tu donnas de l'espace à mes pas, et mes talons ne furent point vacillants.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Je poursuivis mes ennemis, et je les atteignis, et je ne revins pas qu'ils ne fussent détruits;
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
je les écrasai, et ils n'ont pu se relever, ils tombèrent sous mes pieds.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Tu me ceignis de force pour la bataille, et tu fis plier mes adversaires sous mes coups.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Tu me fis voir le dos de mes ennemis, et j'anéantis ceux qui me haïssaient.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Ils crièrent au secours; il n'y eut point de Sauveur; ils crièrent à l'Éternel; Il ne leur répondit pas.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Je les mis en poudre, comme la poussière qui est au vent, et je les balayai comme la boue des rues.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Tu me délivras des agressions des peuples, et tu me constituas chef des nations; des peuples à moi inconnus me furent asservis;
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
sur ma renommée ils se soumirent, les enfants de l'étranger devinrent mes flatteurs,
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
les enfants de l'étranger succombèrent, et quittèrent alarmés leurs châteaux.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Vive l'Éternel, et béni soit mon rocher! qu'il soit exalté mon Dieu sauveur,
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
le Dieu qui m'accorda la vengeance, et m'assujettit les peuples!
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
M'ayant délivré de mes ennemis, tu m'as fait triompher de mes adversaires, tu m'as fait échapper à l'homme violent.
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
Aussi je veux te chanter parmi les peuples, Éternel, et célébrer ton nom,
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
ô toi qui accordes un grand salut à ton Roi, et fais miséricorde à ton Oint, à David, et à sa race éternellement!
