Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Il dit donc: Je t'aimerai, ô Éternel, qui es ma force!
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Éternel, mon rocher, ma forteresse et mon libérateur! Mon Dieu, mon rocher où je me réfugie! Mon bouclier, la force qui me délivre, ma haute retraite!
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Je m'écrie: Loué soit l'Éternel! et je suis délivré de mes ennemis.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Les liens de la mort m'avaient enveloppé, et les torrents de la destruction m'avaient épouvanté;
Les liens du Sépulcre m'entouraient, les pièges de la mort m'avaient surpris; (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
Dans ma détresse, j'invoquai l'Éternel, et je criai à mon Dieu. De son palais, il entendit ma voix, et les cris que je poussais vers lui parvinrent à ses oreilles.
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Alors la terre fut ébranlée et trembla; les fondements des montagnes s'agitèrent et s'ébranlèrent, parce qu'il était courroucé.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche un feu dévorant; il en jaillissait des charbons embrasés.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Il abaissa les cieux et descendit, ayant l'obscurité sous ses pieds.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Il était monté sur un chérubin, et il volait; il était porté sur les ailes du vent.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Il fit des ténèbres sa retraite; il mit autour de lui, comme une tente, des eaux ténébreuses, de noirs nuages.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
De la splendeur qui était devant lui, s'échappaient des nuées, avec de la grêle et des charbons de feu.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Et l'Éternel tonna dans les cieux, le Très-Haut fit retentir sa voix, avec de la grêle et des charbons de feu.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Il lança ses flèches, et dispersa mes ennemis; il lança des éclairs nombreux, et les mit en déroute.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Alors le fond des eaux apparut, et les fondements du monde furent mis à découvert, au bruit de ta menace, ô Éternel, au souffle du vent de ta colère.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Il étendit sa main d'en haut, et me prit; il me tira des grosses eaux.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Il me délivra de mon ennemi puissant, et de mes adversaires qui étaient plus forts que moi.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Ils m'avaient surpris au jour de ma calamité; mais l'Éternel fut mon appui.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Il m'a mis au large, il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
L'Éternel m'a traité selon ma justice; il m'a rendu selon la pureté de mes mains.
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Car j'ai gardé les voies de l'Éternel, et je n'ai point été infidèle à mon Dieu.
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
Car toutes ses ordonnances sont devant moi, et je ne m'écarte point de ses statuts.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
J'ai été intègre avec lui, et je me suis gardé de mon péché.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Aussi l'Éternel m'a rendu selon ma justice, selon la pureté de mes mains devant ses yeux.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Avec celui qui est bon, tu es bon; avec l'homme intègre, tu es intègre.
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Avec celui qui est pur, tu te montres pur; mais avec le pervers, tu agis selon sa perversité.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
Car c'est toi qui sauves le peuple affligé, et qui abaisses les yeux des superbes.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
C'est toi qui fais luire ma lampe; c'est l'Éternel mon Dieu qui éclaire mes ténèbres.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Car avec toi je fonds sur une troupe; avec mon Dieu je franchis la muraille.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
La voie de Dieu est parfaite; la parole de l'Éternel est éprouvée; il est un bouclier pour tous ceux qui se retirent vers lui.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Car qui est Dieu, sinon l'Éternel? Et qui est un rocher, sinon notre Dieu?
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
Le Dieu qui me ceint de force, et qui a rendu mon chemin sûr;
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Qui rend mes pieds semblables à ceux des biches, et me fait tenir sur mes hauteurs;
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
Qui forme mes mains au combat, et mes bras bandent un arc d'airain.
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Tu m'as donné le bouclier de ton salut; ta droite me soutient, et ta bonté me rend puissant.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Tu élargis le chemin sous mes pas, et mes talons ne chancellent point.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Je poursuis mes ennemis; je les atteins, et je ne reviens qu'après les avoir exterminés.
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
Je les frappe, et ils ne peuvent se relever; ils tombent sous mes pieds.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Car tu m'as ceint de force pour le combat, tu fais plier sous moi mes adversaires.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi; ceux qui me haïssaient, je les détruis.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Ils crient, mais il n'y a point de libérateur; ils crient à l'Éternel, mais il ne leur répond pas.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Je les broie comme la poussière livrée au vent, je les jette au loin comme la boue des rues.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Tu me sauves des dissensions du peuple; tu me mets à la tête des nations; le peuple que je ne connaissais pas m'est assujetti.
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
Au bruit de mon nom, ils m'obéissent; les fils de l'étranger viennent me flatter.
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Les fils de l'étranger défaillent, et sortent tremblants de leur retraite.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
L'Éternel est vivant! Et béni soit mon rocher! Que le Dieu de mon salut soit exalté,
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
Le Dieu qui me donne la vengeance, et qui range les peuples sous moi!
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Toi qui me délivres de mes ennemis, qui m'élèves au-dessus de mes adversaires, qui me délivres de l'homme violent!
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
C'est pourquoi je te louerai, ô Éternel, parmi les nations, et je chanterai à ton nom.
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
C'est lui qui délivre magnifiquement son roi, qui fait miséricorde à son Oint, à David et à sa postérité à jamais.
