Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Til Sangmesteren; af David, Herrens Tjener, som talte Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham fra alle hans Fjenders Haand og fra Sauls Haand.
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Og han sagde: Herre! jeg har dig hjertelig kær, min Styrke!
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Herren er min Klippe, min Befæstning og min Frelser; min Gud er min Klippe, paa hvem jeg forlader mig, mit Skjold og mit Frelsens Horn, min faste Borg.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Jeg vil paakalde Herren, som bør loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
Dødens Reb omspændte mig, og Belials Bække forfærdede mig. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
Helvedes Reb omgave mig; Dødens Snarer kom over mig. (questioned)
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud; han hørte min Røst fra sit Tempel, og mit Raab til ham kom for hans Øren.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Og Jorden bævede og rystede, og Bjergenes Grundvolde skælvede; og de bævede, thi han var vred.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Der opgik Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; Gløder gnistrede ud af den.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Og han for paa Keruben og drog frem, og han fløj paa Vejrets Vinger.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
Han satte Mørkhed til sit Skjul, til sit Paulun trindt omkring sig, mørke Vande og tykke Skyer.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Fra Glansen foran ham fore hans Skyer frem, Hagel og Gløder.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Og Herren tordnede i Himmelen, og den Højeste udgav sin Røst; der var Hagel og Gløder.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Og han udskød sine Pile og adspredte dem, og han lod det lyne stærkt og forfærdede dem.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Da saas Vandenes Leje, og Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, Herre! ved din Næses Aandes Vejr.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig op af de store Vande.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Han friede mig fra min stærke Fjende og fra mine Avindsmænd; thi de vare mig for stærke.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Understøttelse.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Og han førte mig ud i det frie; han frelste mig, thi han havde Lyst til mig.
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Herren vederlagde mig efter min Retfærdighed; han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg er ikke funden skyldig for min Gud.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Thi alle hans Domme ere for mig, og fra hans Skikke viger jeg ikke.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Men jeg var oprigtig for ham og vogtede mig for min Synd.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter mine Hænders Renhed for hans Øjne.
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Imod den fromme beviser du dig from; imod den oprigtige Mand viser du dig oprigtig;
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig forvendt.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
Thi du frelser det elendige Folk, og du fornedrer de høje Øjne.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Thi du bringer min Lampe til at lyse; Herren min Gud opklarer mit Mørke.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Thi ved dig stormer jeg imod en Trop, og ved min Gud springer jeg over en Mur.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Guds Vej er fuldkommen; Herrens Tale er lutret, han er alle dem et Skjold, som tro paa ham.
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
Thi hvo er en Gud uden Herren? og hvo er en Klippe uden vor Gud?
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Den Gud, som omgjorder mig med Kraft og gør min Vej fuldkommen,
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
han gør mine Fødder som Hindernes og lader mig staa fast paa mine Høje.
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Han vænner mine Hænder til Striden, og mine Arme spænde Kobberbuen.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Og du giver mig din Frelses Skjold, og din højre Haand understøtter mig, og din Nedladelse gør mig stor.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Du gør Rummet vidt under mig for mine Skridt, og mine Ankler vakle ikke.
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
Jeg forfølger mine Fjender og naar dem og vender ikke tilbage, før jeg har udryddet dem.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Jeg knuser dem, at de ikke kunne staa op; de faldt under mine Fødder.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Og du har omgjordet mig med Kraft til Striden; du bøjede mine Modstandere under mig.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Og du har drevet mig mine Fjender paa Flugt; mine Hadere udryddede jeg.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
De raabte, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Og jeg støder dem smaa som Støv for Vejret, som Dynd paa Gader fejer jeg dem bort.
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
Du udfriede mig fra Folkenes Kiv, du satte mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Da deres Øren hørte om mig, adløde de mig, den fremmedes Børn smigrede for mig.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Den fremmedes Børn henvisne; de komme skælvende frem af deres Borge.
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
Herren lever, højlovet er min Klippe og højt ophøjet min Frelses Gud,
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
den Gud, som giver mig Hævn, og tvinger Folkene under mig.
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
Du er den, som udfrier mig fra mine Fjender, du sætter mig i Sikkerhed for mine Modstandere, du redder mig fra Voldsmanden.
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og lovsynge dit Navn. Stor Frelse beviser han sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod, David og imod hans Sæd evindelig.
