Psalmien 17
1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
MAIN kom kotin ereki me pun o kotin mani ai likwir o kotin kupura ai kapakap, me jota kin kowei jan nan kil en au likam eu.
2 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
Ai pun en pwili jan re omui, o kom kotin majan don me pun.
3 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
Kom kotin kajaui monion I ni pon, o komui kotin jojon ia, ap jota me kom kotin diar. I inaukidi, me i jota pan japun ni ai lokaia.
4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
I kin rukila pan majan en jilan omui jan mon tiak en aramaj o al en men kamela.
5 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
Ni ai alialu wei i jota muei jan nan lip en aluwilu omui, ai kakawei jota katia jan.
6 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I likwiri on komui, Main. Kot, kom kotin mani ia, o kapaike don ia karon omui, o kotin ereki ai kapakap.
7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
Kom kotin kajaleda omui kalanan kapuriamui, pwe pali maun omui jauaj pan ir, me kin liki komui, on ir me palian ir.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
Jinjila ia dueta por en maj eu, o kotin pera kin ia mot en lim omui,
9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
Mon me japun kan, me men kawe ia la, mon ai imwintiti, me kin kapil ia pena.
10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
Re kin kapiridi monion arail; o jan nan au arail re kin lokaia aklapalap.
11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
Waja je kin kola ia, re kin kapil kit pena, maj arail kin majamajan, pwen kaje kit di on nan pwel.
12 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
Dueta laien amen, me inon ion mana, o dueta laien pul amen, me wonon nan waja rir.
13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
Main, kom kotida, kaloedi o kanamonokla i; dorela maur i jan me japun kan ki omui kodlaj,
14 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
Jan ren aramaj akan ki lim omui, Main Ieowa, jan ren aramaj en jappa wet, me pwaij arail ni maur et; kom kotin kadire kila kaped arail omui dipijo kan, me nairail jeri ol me toto, o nairail akan me pan jojoki luan arail kapwa.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
A i pan ariri jilan omui ni ai pun, o i pan medikila mom omui ni ai pan pirida.
