Psalmien 17
1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
The prayer of David. Hear, O Lord, my justice: attend to my supplication. Give ear unto my prayer, which proceedeth not from deceitful lips.
2 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
Let my judgment come forth from thy countenance: let thy eyes behold the things that are equitable.
3 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
Thou hast proved my heart, and visited it by night, thou hast tried me by fire: and iniquity hath not been found in me.
4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
That my mouth may not speak the works of men: for the sake of the words of thy lips, I have kept hard ways.
5 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
Perfect thou my goings in thy paths: that my footsteps be not moved.
6 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have cried to thee, for thou, O God, hast heard me: O incline thy ear unto me, and hear my words.
7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
Shew forth thy wonderful mercies; thou who savest them that trust in thee.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
From them that resist thy right hand keep me, as the apple of thy eye. Protect me under the shadow of thy wings.
9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
From the face of the wicked who have afflicted me. My enemies have surrounded my soul:
10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
They have shut up their fat: their mouth hath spoken proudly.
11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
They have cast me forth and now they have surrounded me: they have set their eyes bowing down to the earth.
12 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
They have taken me, as a lion prepared for the prey; and as a young lion dwelling in secret places.
13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
Arise, O Lord, disappoint him and supplant him; deliver my soul from the wicked one: thy sword
14 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
From the enemies of thy hand. O Lord, divide them from the few of the earth in their life: their belly is filled from thy hidden stores. They are full of children: and they have left to their little ones the rest of their substance.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
But as for me, I will appear before thy sight in justice: I shall be satisfied when thy glory shall appear.
