Psalmien 17
1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
A prayer of David. Hearken, O Lord of my righteousness, attend to my petition; give ear to my prayer not [uttered] with deceitful lips.
2 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
Let my judgment come forth from thy presence; let mine eyes behold righteousness.
3 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
Thou has proved mine heart; thou hast visited [me] by night; thou hast tried me as with fire, and unrighteousness has not been found in me: [I am purposed] that my mouth shall not speak [amiss].
4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
As for the works of men, by the words of thy lips I have guarded [myself from] hard ways.
5 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
Direct my steps in thy paths, that my steps slip not.
6 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have cried, for thou heardest me, O God: incline thine ear to me, and hearken to my words.
7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
Shew the marvels of thy mercies, thou that savest them that hope in thee.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
Keep me as the apple of the eye from those that resist thy right hand: thou shalt screen me by the covering of thy wings,
9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
from the face of the ungodly that have afflicted me: mine enemies have compassed about my soul.
10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
They have enclosed [themselves with] their own fat: their mouth has spoken pride.
11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
They have now cast me out and compassed me round about: they have set their eyes [so as] to bow them down to the ground.
12 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
They laid wait for me as a lion ready for prey, and like a lion's whelp dwelling in secret [places].
13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
Arise, O Lord, prevent them, and cast them down: deliver my soul from the ungodly: [draw] thy sword,
14 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
because of the enemies of thine hand: O Lord, destroy them from the earth; scatter them in their life, though their belly has been filled with thy hidden [treasures]: they have been satisfied with uncleanness, and have left the remnant [of their possessions] to their babes.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
But I shall appear in righteousness before thy face: I shall be satisfied when thy glory appears.
