Psalmien 17

1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.

Molitva. Davidova. Počuj, Jahve pravedni, i vapaj mi poslušaj, usliši molitvu iz usta iskrenih!

2 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.

Od tebe nek' mi dođe presuda, tvoje oči vide što je pravo.

3 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.

Istraži mi srce, pohodi noću, ognjem me iskušaj, al' u meni nećeš nać' bezakonja. Ne zgriješiše usta moja

4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.

kao što griješe ljudi: po riječima usta tvojih čuvah putove Zakona.

5 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.

Korak mi čvrsto prionu za tvoje staze, ne zasta mi noga na putima tvojim.

6 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Zazivam te, Bože, ti ćeš me uslišit': prikloni mi uho i čuj riječi moje.

7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.

Proslavi na meni dobrotu svoju, ti koji od dušmana izbavljaš one što se utječu desnici tvojoj.

8 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan

Čuvaj me k'o zjenicu oka, sakrij me u sjenu krila svojih

9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

od zlotvora što na me nasrću. Dušmani me bijesni opkoljuju,

10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.

bešćutno srce zatvaraju i ustima zbore naduto,

11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.

Koraci njini sad me okružuju, smjeraju da me na zemlju obore;

12 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.

slični lavu dok se, zinuv, na plijen obara i laviću što vreba u potaji.

13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,

Ustani, Jahve, presretni ga i obori, od grešnika mi život mačem spasi,

14 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

a rukom od ljudi, Gospodine: od ljudi kojih je dio ovaj život, kojima želudac puniš dobrima; kojih su sinovi siti, a djeci daju što im pretekne.

15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

A ja ću u pravdi gledati lice tvoje, i jednom kad se probudim, sit ću ga se nagledati.