Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Hvalite Gospoda; ker dobro je prepevati Bogu našemu; ker prijetno, spodobno je hvaljenje.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Zidar Jeruzalema Gospod, Izraelce zbira razkropljene.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
On ozdravlja potrte v srci in obvezuje v njih bolečinah.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Prešteva zvezd število, kliče jih, kolikor jih je, po imenih.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Velik je Gospod, Bog naš, in mnoga moč njegova, razumnost njegova brezmerna.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Krotke podpira Gospod, hudobne potiska noter do tal.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Pojte hvalne pesmi Gospodu, na strune prepevajte našemu Bogu.
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
On zagrinja z gostimi oblaki nebesa; dež napravlja zemlji, daje, da seno rodevajo gore.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Živež svoj daje živini, mladim krokarjem, ki čivkajo.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Moči konjeve se ne veseli, stegna odličnega moža mu niso po volji;
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Po volji so Gospodu boječi se njega, kateri imajo nado v milosti njegovi.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
S hvalo slávi Jeruzalem Gospoda, hvali Boga svojega, o Sijon.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Ker zapahe tvojih vrát utrjuje, sinove tvoje blagoslavlja sredi tebe.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Mir daje pokrajinam tvojim, z mozgom pšenice te siti.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Ko pošlje govor svoj na zemljo, urno izteče beseda njegova.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Sneg daje kakor volno, slano razsiplje kakor pepél.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Led svoj meče dol, kakor koščke; pred mrazom njegovim kdo prebije?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Besedo svojo pošlje in jih raztaja; kakor hitro pihne veter svoj, iztekó vodé.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Besede svoje naznanja Jakobu; postave svoje in pravice svoje Izraelu.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Ni storil tako nobenemu narodu; zatorej ne poznajo tistih pravic. Aleluja.
