Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Hvalite Gospoda, kajti dobro je peti hvalnice našemu Bogu, kajti to je prijetno in hvala je ljubka.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Gospod je zgradil Jeruzalem; skupaj zbira Izraelove pregnance.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Ozdravlja potrte v srcu in povezuje njihove rane.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Šteje število zvezd, vse jih kliče po njihovih imenih.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Velik je naš Gospod in zelo močan, njegovo razumevanje je neskončno.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Gospod dviguje krotke; zlobne podira k tlom.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Pojte Gospodu z zahvaljevanjem, našemu Bogu pojte hvalo na harfo,
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
ki nebo pokriva z oblaki, ki za zemljo pripravlja dež, ki daje travi, da raste po gorah.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
On daje živali njeno hrano in mladim krokarjem, ki kličejo.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Ne razveseljuje se v moči konja. Ne veseli se človeških nog.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Gospod se veseli tistih, ki se ga bojijo, tistih, ki upajo v njegovo usmiljenje.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Hvali Gospoda, oh Jeruzalem, hvali svojega Boga, oh Sion.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Kajti utrjuje zapahe tvojih velikih vrat, tvoje otroke je blagoslovil znotraj tebe.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Na tvojih mejah daje mir in te nasičuje z najodličnejšo pšenico.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Svojo zapoved pošilja na zemljo; njegova beseda teče zelo naglo.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Sneg daje kakor volno, slano razsiplje kakor pepel.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Svoj led meče kakor koščke; kdo lahko obstane pred njegovim mrazom?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Razpošilja svojo besedo in jih topi; svojemu vetru povzroča, da piha in vodam, [da] tečejo.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Svojo besedo kaže Jakobu, svoje zakone in svoje sodbe Izraelu.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Z nobenim narodom ni tako postopal in glede njegovih sodb, jih oni niso spoznali. Hvalite Gospoda.
