< Psalmien 147 >
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Alleluja. Laudate Dominum, quoniam bonus est psalmus; Deo nostro sit jucunda, decoraque laudatio.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Ædificans Jerusalem Dominus, dispersiones Israëlis congregabit:
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
qui sanat contritos corde, et alligat contritiones eorum;
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
qui numerat multitudinem stellarum, et omnibus eis nomina vocat.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Magnus Dominus noster, et magna virtus ejus, et sapientiæ ejus non est numerus.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Suscipiens mansuetos Dominus; humilians autem peccatores usque ad terram.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Præcinite Domino in confessione; psallite Deo nostro in cithara.
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Qui operit cælum nubibus, et parat terræ pluviam; qui producit in montibus fœnum, et herbam servituti hominum;
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
qui dat jumentis escam ipsorum, et pullis corvorum invocantibus eum.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Non in fortitudine equi voluntatem habebit, nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Beneplacitum est Domino super timentes eum, et in eis qui sperant super misericordia ejus.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Alleluja. Lauda, Jerusalem, Dominum; lauda Deum tuum, Sion.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Quoniam confortavit seras portarum tuarum; benedixit filiis tuis in te.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Qui posuit fines tuos pacem, et adipe frumenti satiat te.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo ejus.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Qui dat nivem sicut lanam; nebulam sicut cinerem spargit.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Mittit crystallum suam sicut buccellas: ante faciem frigoris ejus quis sustinebit?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Emittet verbum suum, et liquefaciet ea; flabit spiritus ejus, et fluent aquæ.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Qui annuntiat verbum suum Jacob, justitias et judicia sua Israël.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Non fecit taliter omni nationi, et judicia sua non manifestavit eis. Alleluja.