Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Alleluia. Laudate Dominum quoniam bonus est psalmus: Deo nostro sit iucunda, decoraque laudatio.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Ædificans Ierusalem Dominus: dispersiones Israelis congregabit.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Qui sanat contritos corde: et alligat contritiones eorum.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Qui numerat multitudinem stellarum: et omnibus eis nomina vocat.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Magnus Dominus noster, et magna virtus eius: et sapientiæ eius non est numerus.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Suscipiens mansuetos Dominus: humilians autem peccatores usque ad terram.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Præcinite Domino in confessione: psallite Deo nostro in cithara.
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Qui operit cælum nubibus: et parat terræ pluviam. Qui producit in montibus fœnum: et herbam servituti hominum.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Qui dat iumentis escam ipsorum: et pullis corvorum invocantibus eum.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Non in fortitudine equi voluntatem habebit: nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Beneplacitum est Domino super timentes eum: et in eis, qui sperant super misericordia eius.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Alleluia. Lauda Ierusalem Dominum: lauda Deum tuum Sion.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Quoniam confortavit seras portarum tuarum: benedixit filiis tuis in te.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Qui posuit fines tuos pacem: et adipe frumenti satiat te.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo eius.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Qui dat nivem sicut lanam: nebulam sicut cinerem spargit,
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Mittit crystallum suum sicut buccellas: ante faciem frigoris eius quis sustinebit?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Emittet verbum suum, et liquefaciet ea: flabit spiritus eius, et fluent aquæ.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Qui annunciat verbum suum Iacob: iustitias, et iudicia sua Israel.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Non fecit taliter omni nationi: et iudicia sua non manifestavit eis. Alleluia.
