Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Hallelúja! Já, lofið Drottin! Það er gott að lofa Drottin! Indælt og rétt!
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Hann er að endurreisa Jerúsalem og flytja hina herleiddu heim.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Hann reisir upp hina niðurbeygðu og bindur um sár þeirra.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Hann þekkir fjölda stjarnanna, já og hverja fyrir sig með nafni!
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Mikill er Drottinn! Vald hans er stórkostlegt! Þekking hans er takmarkalaus.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Drottinn styður auðmjúka, en varpar illmennum til jarðar.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Syngið honum þakkarljóð, lofið Guð með hörpuleik.
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Hann fyllir himininn skýjum, gefur steypiregn og klæðir fjöllin grænu grasi.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Hann fæðir hin villtu dýr og hrafnarnir krunka til hans eftir æti.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Í hans augum kemst sprettharður foli varla úr sporunum og máttur mannsins má sín lítils.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
En hann gleðst yfir þeim sem elska hann og reiða sig á kærleika hans og gæsku.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Lofa þú hann, Jerúsalem! Vegsama Guð þinn, Síon!
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Því að hann hefur gert múra þína öfluga og blessað börnin þín.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Hann lætur frið haldast í landinu og fyllir hlöður þínar af úrvals hveiti.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Hann sendir boð sín til jarðar, skipanir hans berast hratt eins og vindurinn.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Skjannahvít mjöllin er frá honum komin og hrímið sem glitrar á jörðinni.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Haglélið er líka hans verk og frostið sem bítur í kinnarnar.
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
En síðan sendir hann hlýjan vorvind, snjórinn þiðnar og árnar ryðja sig.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Hann kunngjörði Ísrael lögmál sitt og ákvæði
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
– það hefur hann ekki gert við neina aðra þjóð, nei, þeim kennir hann ekki fyrirmæli sín. Hallelúja! Dýrð sé Drottni!
