Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Hallelúja! Mert jó zengeni Istenünknek, mert kellemes, illendő a dicséret.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Fölépíti Jeruzsálemet az Örökkévaló, Izraél eltaszítottjait egybegyűjti.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Ő, ki meggyógyítja a megtört szivüeket és bekötözi fájdalmaikat;
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
számát olvassa meg a csillagoknak, mindnyájukat néven szólítja.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Nagy az urunk és sok erejű, értelmének nincsen száma.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Föntartja az alázatosakat az Örökkévaló, földig alázza le a gonoszokat.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Énekeljetek az Örökkévalónak hálaszóval, zengjetek Istenünknek hárfával!
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
A ki felhőkkel borítja az eget, ki esőt készít a földnek, ki füvet sarjaszt a hegyeken;
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
megadja kenyerét a baromnak, a hollófiaknak, a melyek felkiáltanak.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Nem a lónak erejében telik kivánsága, nem a férfi czombjaiban telik kedve.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Kedveli az Örökkévaló azokat, kik őt félik, azokat, kik várakoznak kegyelmére.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Dicsőitsd, Jeruzsálem, az Örökkévalót, dicsérd Istenedet, oh Czión!
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Mert megerősítette kapuid reteszeit, megáldotta gyermekeidet tebenned.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Ő, ki békét teszen határodul, búzának javával jóllakat téged;
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
ki szavát a földre küldi, hamarosan szalad az igéje;
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
ki havat ad, akár a gyapju, deret szór, akár a hamu,
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
dobja jegét, akár kenyérdarabok, fagya előtt ki állhat meg?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Küldi igéjét s elolvasztja azokat, fuvatja szelét: folynak a vizek,
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Tudtára adja igéjét Jákóbnak, törvényeit és rendeleteit Izraélnek.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Nem tett úgy egy nem yetnek sem, és rendeleteit – nem ismerik azokat. Hallelúja!
