Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Hallelujah! Denn es ist gut Psalmen zu singen unserem Gott, denn es ist lieblich; ziemend ist Lob.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Jehovah baut Jerusalem, Er faßt zusammen die Verstoßenen Israels.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Er heilt, die gebrochenen Herzens sind, und verbindet ihre Schmerzen.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Der Sterne Zahl berechnet Er, sie alle nennt Er mit Namen.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Groß ist unser Herr und hat viel Kraft, und unermeßlich ist Seine Einsicht.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Jehovah läßt feststehen die Elenden, Er erniedrigt die Ungerechten bis zur Erde.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Singet Jehovah zu mit Bekennen, singet Psalmen unserem Gott zur Harfe!
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Die Himmel deckt Er mit dichten Wolken, Regen bereitet Er der Erde, läßt auf den Bergen Gras sprossen.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Er gibt dem Vieh seine Nahrung den jungen Raben, die Ihn anrufen.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Er hat nicht Lust an Rosses Macht, noch an des Mannes Beinen Wohlgefallen.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Jehovah hat Wohlgefallen an denen, die Ihn fürchten, die auf Seine Barmherzigkeit warten.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Preise Jehovah, o Jerusalem, lobe deinen Gott, o Zion.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Weil Er die Riegel deiner Tore stark gemacht, gesegnet deine Söhne in deiner Mitte.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Der deiner Grenze Frieden setzt, dich mit des Weizens Fett sättigt.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Der auf die Erde sendet Seine Rede, so daß in Eile läuft dahin Sein Wort.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Der Schnee wie Wolle gibt, wie Asche den Reif ausstreut.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Der Sein Eis wie Brocken wirft. Vor Seinem Froste, wer kann stehen?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Er sendet Sein Wort und schmelzt sie, läßt wehen Seinen Wind; es rieseln die Wasser.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Jakob sagt Er an Sein Wort, Israel Seine Satzungen und Rechte.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Nicht also tat Er irgendeiner Völkerschaft, und sie kennen die Rechte nicht. Hallelujah!
