Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Lobet Jah! / Denn köstlich ist's, unsern Gott zu preisen; / Ja, lieblich ist's, es ziemt sich Lobgesang.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Jahwe bauet Jerusalem, / Die Vertriebnen Israels sammelt er wieder.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Er heilt die zerbrochnen Herzen, / Und ihre Wunden verbindet er.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Er bestimmt den Sternen ihre Zahl, / Sie alle ruft er bei Namen.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Groß ist unser Herr und reich an Kraft, / Seine Einsicht ist unermeßlich.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Den Duldern hilft Jahwe auf, / Aber Frevler erniedrigt er tief zu Boden.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Stimmt für Jahwe ein Danklied an, / Spielt unserm Gott auf der Zither!
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Er bedeckt den Himmel mit Wolken, / Er spendet Regen der Erde, / Läßt Gras auf den Bergen sprossen.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Er gibt dem Vieh sein Futter, / Den jungen Raben, wenn sie schrein.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Nicht an des Rosses Stärke hat er Gefallen, / Er hat nicht Lust an des Mannes Beinen.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Lust hat Jahwe an seinen Frommen, / Die da harren auf seine Huld.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Preise, Jerusalem, Jahwe, / Lobe, Zion, deinen Gott!
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Denn er hat deiner Tore Riegel gestärkt, / Hat deine Kinder gesegnet in dir.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Er hat deinem Lande Frieden geschenkt, / Dich mit dem besten Weizen gesättigt.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Er sendet sein Machtwort nieder zur Erde, / Eilend läuft sein Gebot.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Er gibt Schnee wie Wolle, / Streut Reif wie Asche aus.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Er wirft seinen Hagel herab in Stücken: / Wer hält vor seiner Kälte stand?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Sendet er aber sein Wort, so zerschmelzt er sie. / Er läßt seinen Tauwind wehn, so rinnen Gewässer.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Er hat für Jakob sein Wort verkündet, / Seine Satzungen und Rechte für Israel.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
So hat er sonst keinem Volke getan; / Drum kennen sie auch seine Rechte nicht. / Lobt Jah!
