Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Halleluja! Looft Jahweh: want het is goed, Hem te prijzen, Onzen God: want het is lieflijk en schoon, Hem te roemen!
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Jahweh bouwt Jerusalem weer op, En brengt de verstrooiden van Israël bijeen.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Hij is het, die de gebroken harten geneest, En hun wonden verbindt;
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Die het getal van de sterren bepaalt, En ze allen roept bij haar naam.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Groot is onze Heer, geweldig zijn macht, Zijn wijsheid oneindig;
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Jahweh richt de nederigen op, Maar de bozen werpt Hij ter aarde.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Heft Jahweh een jubelzang aan Speelt op de citer voor onzen God:
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Die de hemel met wolken bedekt, En de regen bereidt voor de aarde. Die op de bergen gras doet ontspruiten, En groen voor de beesten, die den mens moeten dienen;
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Die aan het vee zijn voedsel geeft, En aan de jonge raven, die er om roepen.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Hij vindt geen vreugde in de sterkte der paarden, Hem verheugen geen krachtige schenkels;
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Maar Jahweh heeft behagen in hen, die Hem vrezen, En die smachten naar zijn genade!
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Breng Jahweh lof, Jerusalem; Sion, loof uw God!
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Want Hij heeft de grendels van uw poorten versterkt, Uw zonen binnen uw muren gezegend,
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
De vrede aan uw grenzen geschonken, U met de bloem der tarwe verzadigd.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Hij is het, die de aarde zijn bevelen stuurt, En haastig rept zich zijn woord:
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Die sneeuw als wolvlokken zendt, Zijn ijzel rondstrooit als as.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Hij werpt zijn hagel bij brokken, En voor zijn koude stollen de wateren;
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Maar Hij stuurt zijn bevel, en ze smelten: Zijn winden waaien, weer stromen de wateren.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Hij maakte Jakob zijn geboden bekend, Israël zijn bevelen en wetten:
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Zo deed Hij voor geen ander volk, Nooit heeft Hij hùn zijn wetten geleerd! Halleluja!
