Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Halleluja! Ja, det er godt at lovsynge vor Gud, ja, det er lifligt, lovsang sømmer sig.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Herren bygger Jerusalem, han samler de spredte af Israel,
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
han læger dem, hvis Hjerte er sønderknust, og forbinder deres Sår;
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
han fastsætter Stjemernes Tal og giver dem alle Navn.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Vor Herre er stor og vældig, hans Indsigt er uden Mål;
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
HERREN holder de ydmyge oppe, til Jorden bøjer han gudløse.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Syng for HERREN med Tak, leg for vor Gud på Citer!
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Han dækker Himlen med Skyer, sørger for Regn til Jorden, lader Græs spire frem på Bjergene og Urter til Menneskers Brug;
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Føde giver han Kvæget og Ravneunger, som skriger;
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
hans Hu står ikke til stærke Heste, han har ikke Behag i rapfodet Mand;
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
HERREN har Behag i dem, der frygter ham, dem, der bier på hans Miskundhed.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Lovpris HERREN, Jerusalem, pris, o Zion, din Gud!
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Thi han gør dine Portstænger stærke, velsigner dine Børn i din Midte;
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
dine Landemærker giver han Fred, mætter dig med Hvedens Fedme;
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
han sender sit Bud til Jorden, hastigt løber hans Ord,
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
han lader Sne falde ned som Uld, som Aske spreder han Rim,
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
som Brødsmuler sender han Hagl, Vandene stivner af Kulde fra ham;
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
han sender sit Ord og smelter dem, de strømmer, når han rejser sit Vejr.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Han kundgør sit Ord for Jakob, sine Vedtægter og Lovbud for Israel.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Så gjorde han ikke mod andre Folk, dem kundgør han ingen Lovbud. Halleluja!
