Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Lover Herren! thi det er godt at synge vor Gud Psalmer; thi det er lifligt, Lovsang sømmer sig.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Herren bygger Jerusalem, han samler de fordrevne af Israel.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Han helbreder dem, som have et sønderbrudt Hjerte, og forbinder deres Saar.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Han sætter Tal paa Stjernerne, han nævner dem alle sammen ved Navn.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Stor er vor Herre og vældig i Kraft, der er intet Maal paa hans Forstand.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Herren oprejser de sagtmodige; de ugudelige fornedrer han til Jorden.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Svarer Herren med Taksigelse, synger vor Gud Psalmer til Harpe;
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
ham, som bedækker Himmelen med Skyer, ham, som beskikker Regn paa Jorden, ham, som lader Græs gro paa Bjergene;
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
ham, som giver Føde til Kvæget, til Ravnens Unger, som skrige.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Hans Lyst er ikke Hestens Styrke; han har ikke Behag i Mandens raske Ben.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Behag har Herren til dem, som ham frygte, som haabe paa hans Miskundhed.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
O, Jerusalem! pris Herren; o, Zion! lov din Gud.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Thi han har gjort dine Portes Stænger stærke, han har velsignet dine Børn i din Midte.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Han beskikker Fred i dine Landemærker, han mætter dig med den bedste Hvede.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Han sender sit Ord til Jorden, hans Beføling løber saare hastelig.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Han lader Sne lægge sig som Uld, han udstrør Rimfrost som Aske.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Han udkaster sin Is som Billinger; hvo kan staa for hans Kulde?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Han sender sit Ord og smelter den; han lader sit Vejr blæse, saa flyde Vandene hen.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Han kundgør Jakob sine Ord, Israel sine Skikke og sine Love.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Saaledes har han ikke gjort ved noget andet Folk, og Lovene dem kende de ikke. Halleluja!
