Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Chvalte Hospodina, nebo dobré jest zpívati žalmy Bohu našemu, nebo rozkošné jest, a ozdobná jest chvála.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
Stavitel Jeruzaléma Hospodin, rozptýlený lid Izraelský shromažďuje,
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Kterýž uzdravuje skroušené srdcem, a uvazuje bolesti jejich,
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Kterýž sčítá počet hvězd, a každé z nich ze jména povolává.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Velikýť jest Pán náš, a nesmírný v síle; rozumnosti jeho není počtu.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Pozdvihuje pokorných Hospodin, ale bezbožné snižuje až k zemi.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Zpívejte Hospodinu s díkčiněním, zpívejte žalmy Bohu našemu na citaře,
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Kterýž zastírá nebesa hustými oblaky, nastrojuje zemi déšť, a vyvodí trávu na horách.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Kterýž dává hovadům potravu jejich, i mladým krkavcům, kteříž volají k němu.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
Nemáť v síle koně zalíbení, aniž se kochá v lejtkách muže udatného.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
Líbost má Hospodin v těch, kteříž se ho bojí, a kteříž doufají v milosrdenství jeho.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Chval, Jeruzaléme, Hospodina, chval Boha svého, Sione.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
Nebo on utvrzuje závory bran tvých, požehnání udílí synům tvým u prostřed tebe.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
On působí v končinách tvých pokoj, a bělí pšeničnou nasycuje tě.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
On když vysílá na zemi rozkaz svůj, velmi rychle k vykonání běží slovo jeho.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Onť dává sníh jako vlnu, jíním jako popelem posýpá.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
Hází ledem svým jako skyvami; před zimou jeho kdo ostojí?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
Vysílaje slovo své, rozpouští je; hned jakž povane větrem svým, anť tekou vody.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Zvěstuje slovo své Jákobovi, ustanovení svá a soudy své Izraelovi.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
Neučinilť tak žádnému národu, a protož soudů jeho nepoznali. Halelujah.
