Psalmien 146

1 Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.

Halleluja! Mi sjæl, lova Herren!

2 Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

Eg vil lova Herren so lenge eg liver, syngja lov for min Gud medan eg er til.

3 Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.

Set ikkje lit til hovdingar, til ein menneskjeson som ikkje kann hjelpa.

4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

Fer hans ande ut, so vender han attende til si jord, den dagen er det ute med hans tankar.

5 Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,

Sæl er den som hev Jakobs Gud til hjelp, som vonar på Herren, sin Gud!

6 häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,

han som hev skapa himmel og jord, havet og alt som i deim er, han som er trufast til æveleg tid,

7 joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

han som gjev dei nedtyngde rett, han som gjev dei hungrige brød. Herren løyser dei bundne.

8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.

Herren opnar augo på dei blinde, Herren reiser dei nedbøygde, Herren elskar dei rettferdige,

9 Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi.

Herren varar dei framande, farlause og enkjor held han uppe, men han villar vegen for dei ugudlege.

10 Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Herren skal vera konge æveleg, din Gud, Sion, frå ætt til ætt. Halleluja!