Psalmien 146

1 Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.

Halleluja! Min sjel, lov Herren!

2 Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

Jeg vil love Herren så lenge jeg lever; jeg vil lovsynge min Gud så lenge jeg er til.

3 Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.

Sett ikke eders lit til fyrster, til et menneskebarn, hos hvem det ikke er frelse!

4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

Farer hans ånd ut, så vender han tilbake til sin jord; på den samme dag er det forbi med hans tankes råd.

5 Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,

Salig er den hvis hjelp er Jakobs Gud, hvis håp står til Herren, hans Gud,

6 häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,

som gjorde himmel og jord, havet og alt hvad i dem er, som er trofast til evig tid,

7 joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

som hjelper de undertrykte til deres rett, som gir de hungrige brød. Herren løser de bundne,

8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.

Herren åpner de blindes øine, Herren opreiser de nedbøiede, Herren elsker de rettferdige,

9 Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi.

Herren bevarer de fremmede; farløse og enker holder han oppe, men de ugudeliges vei gjør han kroket.

10 Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Herren skal være konge evindelig, din Gud, Sion, fra slekt til slekt. Halleluja!