Psalmien 144
1 Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,
Na Rawiri. Kia whakapaingia a Ihowa, toku kamaka, e whakaako nei i oku ringa ki te whawhai, i oku maihao ki te tatau;
2 hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
Ko te atawhai moku, ko toku pa, ko toku pourewa me toku kaiwhakaora; ko toku whakangungu rakau, ko taku e whakawhirinaki ai; ko te kaipehi hoki o toku iwi ki raro i ahau.
3 Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
E Ihowa, he aha te tangata i maharatia ai ia e koe? Te tama ranei a te tangata i whakaaroa ai ia e koe?
4 Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
Ko te rite o te tangata kei te mea memeha noa: ona ra me te mea he atarangi e rere atu ana.
5 Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.
Whakapikoa iho ou rangi e Ihowa, a heke iho: pa ki nga maunga, a ka pongere.
6 Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.
Kokiritia mai he uira hei whakamarara i a ratou: koperea mai au pere, kia whati ai ratou.
7 Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,
Totoro iho tou ringa i runga: tangohia ahau, whakaorangia ahau i nga wai nunui, i te ringa o nga tangata ke;
8 joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!
E korero teka nei to ratou mangai, a he ringa matau teka to ratou ringa matau.
9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,
Ka waiatatia e ahau he waiata hou ki a koe, e te Atua: ka himene atu ahau ki a koe i runga i te hatere aho tekau.
10 sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
Ko ia te kaihomai i te whakaoranga ki nga kingi, te kaiwhakaora i a Rawiri, i tana pononga, i te hoari whakamate.
11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.
Tangohia ahau, whakaorangia hoki i nga ringa o nga tangata ke, e korero teka nei o ratou mangai, a he ringa matau teka to ratou ringa matau.
12 Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;
A, kia rite a matou tama i to ratou taitamarikitanga ki nga mahuri e tupu ake ana; a matou tamahine hoki ki nga kohatu kokonga, whakapaipai rawa, no te whare rangatira te tauira;
13 meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;
Kia ki a matou pakoro, mo te tiki noa atu i tena mea, i tena mea: kia mano, kia tini nga hua o a matou hipi i o matou parae;
14 meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.
Kia taimaha a matou kau i nga pikaunga; kia kahore he pakarutanga mai ki roto, he whatinga atu hoki ki waho, a kia kahore he aue i o matou huarahi;
15 Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!
Ka hari te iwi e pena ana: ae, ka hari te iwi ko Ihowa nei to ratou Atua.
