Psalmien 144
1 Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,
David ih Saam laa. Ka thacakhaih Sithaw loe tahamhoihaih om nasoe, anih mah ka ban hoi misatuk thaihaih to paek moe, misa kah hanah ka banpazungnawk tha ang caksak;
2 hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
Anih loe kai amlunghaih, kai ih sipae kacak, kai ih misatoephaih imsang, kai krangkung, kang vaenghaih, ka buephaih ah oh moe, kai ih kaminawk kaimah tlim ah omsakkung ah a oh.
3 Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
Aw Angraeng, kami loe kawbangah maw oh moe, na poek haih khing? To tih ai boeh loe kami capa loe kawbangah maw oh moe, lokpui parai ah na suek?
4 Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
Kami loe tidoeh na ai ni; anih ih aninawk doeh anghmaa ving tahlip baktiah ni oh.
5 Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.
Aw Angraeng, na vannawk to akuepsak ah loe, angzo tathuk ah; hmaikhue tacawt thaih hanah, maenawk to sui ah.
6 Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.
Tangphra to pueksak ah loe, misanawk to anghaehsak phang lai ah; nangmah ih palaanawk to kaat ah loe, nihcae to amrosak ah.
7 Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,
Ranui bang hoiah na ban to payangh loe, kai hae na krang ah; kalen parai tuipuinawk thung hoi prae kalah kaminawk ih ban thung hoiah na pahlong ah.
8 joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!
Nihcae ih pakha loe amsawnlok to thuih o, nihcae ih bantang ban doeh alinghaih hoiah koi.
9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,
Aw Sithaw, nang khaeah laa kangtha to ka sak han; aqui hato kaom katoeng hoiah nang pakoehhaih laa to ka sak han.
10 sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
Anih mah ni siangpahrangnawk khaeah pahlonghaih to paek moe, duekhaih sumsen thung hoiah a tamna David to loisak.
11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.
Prae kalah kaminawk ih ban thung hoiah na zuk ah loe, akrang ah; nihcae ih pakha loe amsawnlok to thuih o moe, nihcae ih bantang ban loe alinghaih hoiah koi;
12 Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;
to tiah ni kaicae ih capanawk loe qoeng o li naah, apawkkung baktiah om o ueloe, canunawk doeh pathoep het ih siangpahrang im taki ih thlung baktiah om o tih;
13 meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;
kaicae ih tapupnawk doeh caak koi congca hoiah koi tih; kaicae ih tuu doeh lawk ah, sangto hoi sang hato khoek to pung o tih;
14 meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.
kaicae ih maitaw taenawk doeh angpung o ueloe, paroeai toksah o tih; sipae phraekhaih hoi misong ah caehhaih to om mak ai boeh; loklam ah doeh palungset khuiqahhaih lok to a thaih o mak ai boeh.
15 Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!
To tiah kaom kaminawk loe tahamhoih; ue, Sithaw to Angraeng ah suem kaminawk loe tahamhoih o.
