Psalmien 142

1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

Maschil. Of David. A prayer when he was in the hole of the rock. The sound of my cry went up to the Lord; with my voice I made my prayer for grace to the Lord.

2 Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

I put all my sorrows before him; and made clear to him all my trouble.

3 Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

When my spirit is overcome, your eyes are on my goings; nets have been secretly placed in the way in which I go.

4 Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

Looking to my right side, I saw no man who was my friend: I had no safe place; no one had any care for my soul.

5 Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

I have made my cry to you, O Lord; I have said, You are my safe place, and my heritage in the land of the living.

6 Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

Give ear to my cry, for I am made very low: take me out of the hands of my haters, for they are stronger than I.

7 Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

Take my soul out of prison, so that I may give praise to your name: the upright will give praise because of me; for you have given me a full reward.