Psalmien 14

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.

ME pweipwei o kin indinda nan mongiong i: Sota Kot. Sota katepa’rail, o arail tiak meid sued; sota amen mia, me kin wia me mau.

2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

Ieowa kin irerong aramas akan sang nanlang, pwen masani, ma amen mia, me lolekong o rapaki Kot.

3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

A ir karos suedelar o karos sota kon ong, sota me kin wiada me mau, sota amen.

4 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?

Irail karos me kin wiada mesued, sota ar lolekong, o me kin kawela nai aramas akan, lao medi kila, a re sota kin likwir ong Ieowa?

5 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

I wasa re kin masak, pwe Kot kotikot ren kadaudok en me pung kan.

6 Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

Komail kin kawela inong en me luet; aki Ieowa, me a kin kaporoporeki.

7 Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

O i men, sauas pan Israel en kodo sang nan Sion, o Ieowa en kotin lapwada sapwilim a salidi kan! I me Iakop pan insenemauki o Israel pan pereperenki.