Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

Junto a los ríos de Babilonia, allí nos sentábamos y llorábamos, acordándonos de Sión.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

En los sauces de aquella tierra colgábamos nuestras cítaras;

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

porque allí nuestros raptores nos pedían cánticos, y nuestros atormentadores alegría: “Cantadnos de los cantares de Sión.”

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

¿Cómo cantar un cántico de Yahvé en tierra extraña?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

Si yo te olvido, oh Jerusalén, olvídese de sí mi diestra.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Péguese mi lengua a mi paladar, si no me acordare de ti; si no pusiese a Jerusalén por encima de toda alegría.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Acuérdate, Yahvé, contra los hijos de Edom, del día de Jerusalén. Ellos decían: “¡Arrasad, arrasadla hasta los cimientos!”

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

Hija de Babilonia, la devastada: dichoso aquel que ha de pagarte el precio de lo que nos hiciste.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

¡Dichoso el que tomará tus pequeñuelos y los estrellará contra la peña!