Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.