Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

By the rivers of Babylon, there we sat down. Yes, we wept, when we remembered Zion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

On the willows in that land, we hung up our harps.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there, those who led us captive asked us for songs. Those who tormented us demanded songs of joy: “Sing us one of the songs of Zion!”

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How can we sing the LORD’s song in a foreign land?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I forget you, Jerusalem, let my right hand forget its skill.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Let my tongue stick to the roof of my mouth if I don’t remember you, if I don’t prefer Jerusalem above my chief joy.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember, LORD, against the children of Edom in the day of Jerusalem, who said, “Raze it! Raze it even to its foundation!”

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

Daughter of Babylon, doomed to destruction, he will be happy who repays you, as you have done to us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Happy shall he be, who takes and dashes your little ones against the rock.