Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

At [the] rivers of - Babylon there we sat also we wept when remembered we Zion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

On poplars in [the] midst of it we hung up harps our.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there they asked us captors our words of a song and mockers our gladness sing for us one of [the] song[s] of Zion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How? will we sing [the] song of Yahweh on ground of foreignness.

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I will forget you O Jerusalem may it forget right [hand] my.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

May it cleave tongue my - to palate my if not I will remember you if not I will lift up Jerusalem above [the] chief of joy my.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember O Yahweh - to [the] people of Edom [the] day of Jerusalem who were saying lay bare - lay bare to the foundation in it.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

O daughter of Babylon that is about to be destroyed how blessed! [is one] who he will repay to you dealing your that you dealt to us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

How blessed! - [is one] who he will seize and he will smash children your to the rock.