Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Upon the willows in the midst thereof we hanged up our harps.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there they that led us captive required of us songs, and they that wasted us [required of us] mirth, [saying], Sing us one of the songs of Zion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How shall we sing the LORD’S song in a strange land?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I forget thee, O Jerusalem, let my right hand forget [her cunning].

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Let my tongue cleave to the roof of my mouth, if I remember thee not; if I prefer not Jerusalem above my chief joy.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember, O LORD, against the children of Edom the day of Jerusalem; who said, Rase it, rase it, even to the foundation thereof.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

O daughter of Babylon, that art to be destroyed; happy shall he be, that rewardeth thee as thou hast served us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Happy shall he be, that taketh and dasheth thy little ones against the rock.